Sanoista Jouluun

Täällä tulee monta kertaa mieleen sanojen synty ja merkityksien kummallisuudet. Esimerkiksi sana tuulensuu, mistähän tuokin syntynyt?
Näin Italiassa hämmästelen jatkuvasti ihmisten sukunimiä joilla on mitä hämmästyttävämpiä merkityksiä. Jotkut jopa jossain määrin vastenmielisiä, monet hyvinkin kuvaavia,  - missähän  ovat kaikki täkäläiset "Mäkiset, Jokiset, Saariset jne"?
Kokonaisuutena kielet ovat jatkuvasti ihmetykseni kohteina, varsinkin nämä vaikeat, kuten suomi ja italia.
Italian kielen komplikaatiot voin ajatella johtuvan osaltaan maantieteestä, joka laaksolla kun oli aikoinaan oma kielensä.
Osaltaan vaikuttaa varmasti myös kirkon voimakas vaikutus.
 Hyvää Joulun jatkoa.

Työllisyys ja tulevaisuus tekoälyn varjossa.

Näin eläkeläisenä tulee luettua muutakin kuin uutisia hieman enemmän ajatuksella.

Kirjastosta tarttui mukaani, muiden mukana, Rifkinin uusin: “The zero marginal cost society”, josta johduin ajattelemaan jo aiemminkin mielessä pilkahtaneita.

Työllisyys – elintaso

Aina vain suurempi osa töistä ja toimista tehdään käsin koskematta, palkkaa maksamatta.

Pistetään pääoma töihin; Olemmeko kaikki osinkokuponkien leikkaajia?

Ilman työtä = palkkaa vaihtoehdot ovat vähissä, kuten myös kulutus.

Olemmehan kaikki kuluttajia, enemmän tai vähemmän?

Ilman kuluttajia tuottajat ovat helisemässä

Tulevaisuudenkuva yhteiskunnasta jossa tehtailija A tuottaa vessapaperia halvemmalla ja enemmän kuin koskaan, täysautomation ansiosta. Yrittäjä B:n uskolliset robotit värkkäävät ihmiskäsin koskematta huipputeknisiä fillareita joita on kaikki nurkat täynnä. Molemmilla tuottajilla myynti, kirjanpito, laskutus, varasto sekä muut tärkeät hommat hoituvat automaattisesti, automaattiavustusten avulla ihmisiä vaivaamatta.

Lopputuloksena tietysti A ja B vaihtavat tuotteita keskenään koska noilla vaivaamattomilla ihmisillä ei ole vaihtovälineitä (palkkaa=rahaa) ostaa noita ultrahienoja fillareita tai höyhenen kevyttä paskapaperia pyllyn pyyhkimiseen.

Nyt Venäjän tilanteen kiristyessä nuo pilkahdukset ovat vielä enemmän merkittäviä, kuten mr Rifkinkin tuo esiin.

Venäjä onkin erityisasemassa tuotantokoneistonsa tilan takia, tulevaisuuteen kun ei menneisyydessä juuri panostettu. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tapahtunut kapitalismiin siirtyminen on näkynyt selvemmin jalkapalloseurojen ja huvipursien sekä lihavien ulkolaisten pankkitilen merkeissä.

Kuitenkin niin Venäjää kuin Kiinaa, Japania, Intiaa, Afrikkaa, muitakaan unohtamatta, tulee vaivaamaan samat ongelmat: Venäjää lukuunottamatta, tuotanto tuottaa tehokkaammin-vähemmällä väellä. Mistä otetaan tarvittavat rahat käytännön talouden pyörittämiseen? Ja samalla rauhan säilyttämiseen? Nälkäinen, kärsivä kansa on räjähdysaltis ja vaikeasti käsiteltävä kokonaisuus monine ongelmineen.

Muutama vuosikymmen sitten samankaltaisen tilanteen eteen joutunut herra Hitler ratkaisi ongelman tunnetuin tuloksin.

Kuvassa uudet työtehtävät?